Paikkana Paraisten läppäsilta (Skräbbölessä) on ihan hyvä paikka. Siinä on parikymmentä metriä pitkä betoniponttooni, joten litkaajia mahtuu ihan kiitettävästi. Yleensä silakkaa tulee Airiston puoleisella reunalla, mutta joskus virtaukset ja tuuli tekevät tepposia ja kala löytyykin Kirkkoselän puolelta.
Tänä vuonna silakat tulivat etuajassa – yleensä ne ilmestyvät vappuna. Nyt niitä saatiin jo toista viikkoa ennen! Ei sen puolen, viime vuonna ne olivat kolme viikkoa myöhässä – et se siitä ennustettavuudesta.
Minulla on vain pari sataa metriä sillalle, joten voin piipahtaa kokeilemaan melkein milloin vaan. Todellisuus on kuitenkin se, että "viidakkorumpu" toimii minun kokeiluja tehokkaammin, eli jos sillan alla on silakkaparvi niin kalastajia on jo toistakymmentä silloin kun minä tulen! Se ei toisaalta haittaa, koska sekaan kyllä mahtuu.
Tänä vuonna jäi pari litkaa Airiston puoleiseen vaijeriin. Olin kyllä yrittänyt tehdä siimaan heikennys juuri painon yläpuolelle, jotta litka katkeisi siitä, mutta ilmeisesti myös koukut olivat tarttuneet vaijeriin – ylös tuli vain koho, joka minulla on pääsiimassa. Ei vaan kannata heittää niin pitkälle! Lisäksi todennäköisyys että ne eivät ole sillan alla, jos niitä on, on aika pieni.
Päätin itse solmia uudet litkat, kun näin miten helppoa se on jigin avulla – ei tarvita kun vanerilevy (tai sileä lauta) ja siihen naula! Tiedän kyllä, että ostettu litka on lähes yhtä halpa, mutta ensisijaisesti haluan varmistua solmujen laadusta. Toinen niistä litkoista, joka jäi vaijeriin, oli katkennut ylälenkin solmusta! Ja samalla voin tietysti valita vähän vahvemman siiman.
Kokonaissaldo vapusta ja sitä seuranneesta viikonlopusta oli varmaan alle kilon, mutta eipä minua määrä kiinnosta. Vaimolle tehty sokkotesti osoitti myös, että tuoreet silakat ovat parhaita – jo päivä jääkapissa erottuu maussa!
Dick Tallberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti